14.5 Bikaner - Delhi

Tänään olikin sitten varsinainen ajopäivä. Ennen kukonlaulua kahvin ja banaanien voimilla liikkeelle vartin yli viisi. Aamun pari ensimmäistä tuntia meni vielä vilpoisessa kelissä ajellessa. Aavikkoista maisemaa riitti aina puoleen päivään saakka ja lämpötila alkoi taas nousta lähemmäs neljääkymmetä. Lounaspaikaksi löytyi paikallista tyyliä edustava "air con" -ravintola, missä ilmastointilaite ei tietenkään toiminut, mutta kelpasi kuitenkin mainiosti virkistäväksi tauoksi. Delhin rajoille saavuttiin viiden maissa, mutta tämä on sen verran iso kylä, että kaksi tuntia meni ennen kuin oltiin perillä tasan 14 tuntia lähtömme jälkeen. Viimeiset juhlalliset afterdrive virvokkeet hotellin ruokasalissa ja hyvästit mainiolle mekaanikollemme Amerjeelle, sekä Akille ja Mikolle, jotka vaihtoivat hotellia logistisista syistä (lähempänä Mojitoja…)

Loput mentiin uupuneina, mutta tyytyväisinä mallikkaasti sujuneesta reissuta eksoottiseen Pizza Huttiin illalliselle (vain Intian käyneet ymmärtävät ;). Nyt hotellihuoneessa ja kassit pakattuna kotiinpaluuta varten. Kello on 01:30 ja tämä tarina kaikkine mausteineen päätty tähän.

Kiitokset vielä kanssamatkustajille Akille, Jarille, Mikolle, Veli-Matille, Samille, Harrille ja Jukalle rennosta seikkalusta Intian ihmeelliseen maailmaan. Tähän eivät kaikki kykene, kysykää vaikka pojilta. Kansainvälisen ajokortin pahviversion saa Viikistä, aidon täältä. Ensi vuonna tehdään tämän reissun tilalla pieoneerimatka Intiasta Nepaliin samalla kalustolla. Kaikki kiinnostuneet kattelemaan PeterPanBiken sivuilta. Ohjelma ilmestyy sinne kohtapuolin. Delhi vaikenee...

13.10. Jodhpur - Bikaner

Kello puoli yhdeksän siirtyminen Hotellilta mahtavaan yli tuhat vuotta sitten perustettuun Meheragarin linnoitukseen. Reilu tunnin kierros tuossa historian helmessä ja kohti Bikaneria. Hyvin meni koko aamupäivä ja kalusto liikkui. Sitten eilisiltana korjattu Mikon pyörä alkoi taas savuttaa. Kansi on kiero, niin ei enää männän vaihto auta. Jatkoin sillä noin viisikymmentä kilometriä ja sitten moottorijarrutuksessa bussin perässä kuului vaan tussahdus ja ja kannen tiiviste petti. Vielä viisi kilometriä mentiin, mutta sitten hävisi kaikki puristukset ja sen pyörän taru loppui siihen. Amerjeen omalla pyörällä tuuppamalla takaa ja meikäläisen ohjaamana saatiin vietyä pyörä kuriirille ja kohti Delhiiä. Turha enää korjailla ja polttaa siinä aikaa, kun huomenna on vielä pisin ajopäiväkin.

Porukka jatkoi matkaa ja me hetkeä myöhemmin perään Amerjee puikoissa ja meikäläinen kyytiläisen roolissa. Viisitoista kilsaa ennen Bikaneria saatiin muut kiinni ja yhtä matkaa tänne ihan säädylliseen aikaan ennen kuutta. Päivä meni muutoin hyvin, mutta täällä on nyt tosi kuuma ja se syö mehuja aika paljon. Keskipäivällä ajeltiin melkein neljänkymmenen asteen helteessä, joten palella ei tarvii. Tässä huoneessa illallista odotelllessa ja voimien keräystä viimeisen etappiin kohti Delhiä.

Päivän kuvat ovat kaikki Meheragarin linnoituksella. Kamera on sen verran heikossa hapessa, ettei ajon aikana onnistu kuvaaminen...

12.10. Udaipur - Jodhpur

Treffit hotellin kattoravintolassa kello 7:30 aamiaisen toivossa. Ketään henkilökunnasta ei vaan ollu vielä hereillä. Meenattiin jo lähteä baanalle, mutta sitten alkoi liikettä tapahtua keittiössä ja saatiin munakkaat pöytään puoli yhdeksän maissa. Kassit kiinni pyöriin ja matkaan. Koko päivä oli tasaista ajoa ja monenlaista maisemaa. Ensin vuoristotietä Udaipurista pois ja sitten pieni pätkä motaria. Loput 150 kilometriä oli perinteistä Intialaista tietä kylästä toiseen.

Kalusto tuli tällä kertaa perille vaikka Jarin pyörä temppuili vähän ensin ja Amerjee jatkoi sillä ajamista. Hetkeä myöhemmin Mikon pyörä osoitti taas väsymisen merkkejä ja otin sen haltuun. Parempi keskeyttää piikkipaikalta, niin ei mene niin paljo aikaa hukkaan. Kova oli melu motissa ja kaasukin hirtteli kiinni, mutta pienillä työntöstarteilla ja luovalla ajotyylillä päästiin kuin päästiinkin majapaikan pihaan ennen auringon laskua. Jari ulkoilutti vielä loppumatkasta kassiaan pyörän ulkopuolella ja komealtahan se kassi perillä näytti. Tavarat pysy kuitenkin sisällä ja visiin kohtuu ehjänäkin. Aamusta paikalliselle nähtävyydellä Meheragarin linnoituksella ja siitä kohti Bikaneria. Matkan rasitus alkaa jo vähän tuntua joka ukossa, mutta suomalainen on sitkeää tekoa…

Yläkuvassa lähtötunnelmia aamulta. Seuraavassa vanhaa kunnon perustietä ja viimeisenä kaikkensa antanut Enfield -pilotti Tikka (masala) hotellin pihassa.

11.10. Udaipur

Non driving day. Lepäilyä, pikku ostoksia, kaupunkikierrosta, pyörien huoltoa… Siinä on Enfield -pilotin vapaapäivän resepti. Huomenna kohti Johdpuria. Kuvassa matkanjohtajien Hokkanen / Ruotsalo toimisto Udaipurissa.

10.10. Pushkar-Udaipur

Eipä ollet kokit vielä hereillä, kun aamuvikku Enfield -ryhmä tuli kello seitsemän pirteänä hotellin ravintolaan. Pakattiin pyörät ja ajeltiin etsiskelemään sopivaa paikkaa aamiaiselle. Kaikki kiinni lukuun ottamatta pientä teepaikkaa, josta sai tuoretta pullaa ja croisantteja. Lisäksi banaanit mausteeks ja kohti vajaan kolmensadan kilometrin päässä häämöttävää Udaipuria. Aamupäivän ensimmäiset reilu sata kilometriä meni ihan vauhdikkaasti, mutta sitten alkoi tulla pientä hiekaa rattaisiin. Ensin väistin itse tyhjällä motarinpätkällä vastaan tulevan bussin ja siitä selvittiin säihkähdyksellä. Hetkeä myöhemmin Mikon motti sanoi sopimuksen irti. Mäntä poikki. Männän vaihdossa meni Amerjeelta 1,5 tunnin verran ja matka jatkui, mutta vain kymmenisen kilometriä ja sitten petti samasta pyörästä kannen tiiviste. Ei muuta kun sopivaa kyytiä etsimään pyörälle ja vajaan tunnin päästä löytyi auto, jonka kyytin saatiin pyörä ja Mikko jatkoi matkaa mekaanikon pyörällä.

Hetkeä myöhemmin oli vuohen vuoro. Itse väistin lauman, mutta perässäni yksi vuohista kirmaisi tien yli ja suoraan Mikon eturenkaaseen. Sami ja Aki jarruttivat, mutta Veli-Matti ei ehtinyt reagoida ja vei Akin oikean puoleisen takarakkatelineen mennessään. Pienet sivuluisut, mutta pilotit selvisivät säikähdyksellä. Samassa huomattiin, että Mikon aijamasta mekaanikon pyörästä olin takarengas tyhjä. Sadan metrin päässä oli onneksi rengasliike ja sisäkumi paikattiin odottaessa. Seuraavaksi oli minun vuoro. Pyörästä havisi sähköt, jotka saatiin pienen rassauksen jälkeen kuntoon, mutta kaksi kertaa piti harjotella. Amerjee ajoi lopulta mun pyörällä ilman valoja, koska aurinko oli siinä vaiheessa laskenut mailleen. Loput 35 kilometriä tultiin varovasti pimeänajoa ja vajaa puoli kilometriä ennen hotellia Jarin pyörä hyytyi risteykseen. Muut hävisivät ja työntelin Jarin pyörän loppukirillä hotellin pihaan. Hotellin aulan kello näytti puoli kahdeksan, joten aikamoinen seikkailupäivä tänään. Väsyneenä, mutta iloiten huomisesta vapaapäivästa oli joukkoeemme illallisella hotelli kattoravintolassa nauttimassa hyvin ansaituista afterdriveista. Huomenna vapaata Udaipurissa :)

Yläkuvassa aamua Pushkarissa. Seuraavaksi Mikon mäntä ja Akin sivutarakka. Viimeissä kaikkensa antanut tiimi afterdiveilla.

9.10. Jaipur-Pushkar

Kokoontuminen hotellin ravintolaan 07:00 ja aamiaistilaukset raflan pojille. Puolen tunnin päästä alkaa paahtoleipää ilmestyä pöytään ja kasin jälkeen ollaan polkemassa kalustoa käyntiin. Aamun turistikohteeseemme Amberi Fort. Maharaja Man Singhin vuonna 1592 rakennuttamaan linnoitukseen ja entiseen Jaipurin alueen pääkaupunkiin. Pyörät alas parkkiin ja Intian jeepeillä (Mahindra) ylös linnoitukselle. Omatoiminen kierros sisällä, jeepeillä takasin alas ja kohti Pushkaria. Tänäänkin selvittiin Jaipurista ilman letkan katkeamista. Tässä porukassa kaikki on ovaltanu hyvin paikallisen liikennekulttuurin ja uivat siellä kuin kalat vedessä. Välillä sivuraudat paukkuu ja kassit lentelee, mutta se kuuluu asiaan.

Siirtymä Pushkariin sujui rennosti tauotellen ja loppumatkasta saatiin reilu annostus Rajashtanin aavikon hiekasta matkamuistoksi. Hiekka sai Enfield pilotin koneen melkoisesti yskimään yskimään ja matkanjohtrajan kamerakin sai osansa, kun zoomi jumittui. Puhaltelun ja rassauksen jälkeen näyttäs toimivan taas jotenkin :). Pölyt Enfield - kuljettajien koneistosta voideltiin Bullet -öljyllä (viskositeetti jossain 5-8 % välillä). Suihkuun ja illalla kävelykierrokselle pyhän Pushkarin kapeille kujille. Aamulla suuntana James Bondin Udaipur.

Ylakuvassa Intien jeepeillä matkalla linnoitukselle. Seuraavissa kolmessa kuvassa tunnelmia Amber Fortista. Kaksi viimeistä Enfield -kuljettajan öljynvaihtosessiot ja auringonlasku Pushkarissa.

8.10. Bharatpur-Jaipur

Tuhdin aamiaisen jälkeen koneet kävi majapaikan pihassa kello 10. Tie Jaipuriin on koko matkan hyvää päällystettyä moottoritietä, joten pikku tauotuksilla ajeltiin Jaipuriin ja stopattiin entisaikojen maharajan asumussijoille Hava Mahalin palatsiin. Pikku pierros palatsissa ja suunnistus majapaikkaan. Tällä kertaa koko porukka pysyi kasassa, vaikka hankalaa se meenaa olla täällä välillä, kun pitää selvitä liikenneympyröistä kadottamatta perässätulijoita.

Pyörät parkkiin hotellin kellariin ja virkistäville afterdrive virvokkeille. Pääettiin lähteä etsimään osalla porukkaa jotain sopivaa hierontapaikkaa, että saadaan kuskit huippuvireeseen tuleville pidemmille ajopäiville. Osalle riitti kuulemma hotellihuoneen "hierova" suihku. Toivottavasti tulee vettä suihkusta. Illallispaikka vielä tätä kirjoittaessa hakusessa, mutta eiköhän täältä jotain suuhunpantavaa löydy. Huomenna suuntana Amber -linnake aamusta ennen Pyhää kaupunkia Pushkaria.

Yläkuvassa "pikku" rekkoja ohittelemassa ja alhaalla Hava Mahal